Epävarmuus.. Tunne. Sitä joko on tai ei ole. Välimuotoa siihen ei ole. Jos haluan saavuttaa jotain, päästä jonnekin, tuntea aidosti, vaikuttaa johonkin, saada muutosta, tietää onnistuvani... Epävarmuus vie siltä tilan. Epävarmuus estää näkemästä olisinko onnistunut, miten minun olisi käynyt. Minun on uskallettava pudottaa epävarmuus maahan, oppia luopumaan siitä. Minun on uskottava itseeni ja oltava kyllin rohkea itselleni.

Mutta entä jos en onnistuisi? Mitä sitten? Life goes on.. Ainakin itse tiedän että minä olin siinä, omana itsenäni, täysillä mukana. Siinä hetkessä ja annoin sen mihin kykenin. Olin avoimena onnistumiselle, avoimena epäonnistumiselle. Se on minun ainoa keino selvittää voinko onnistua. Olla avoin.

Jos pitää kiinni epävarmuudesta, ei voi olla mitään annettavaa. Eikä voi saadakaan mitään. On kyettävä elämään aidoin tuntein ja katsottava mitä elämä oikeasti on.

Voin antaa vain oman itseni, sellaisena mitä olen, ja vain sen avulla voin saada paljon. Vain siten voin elää elämää ja tuntea sen. Vain siten voin saada onnistumisia. Vain siten voin oppia epäonnistumisista jotka kuuluvat elämään. Vain siten...minä olen. Kaukana epävarmuudesta.